3. Originaalien äärellä

1/3 Taidemuseolla

Avainteoksemme oli osa Korundin näyttelyä Kelluva maailma - Floating world.

Soutaja-teos oli aseteltu niin, että se näkyi portaisiin ensimmäisenä kun katsoja astelee kohti näyttelytilaa. Avainteoksemme nähtyäni huokaisin helpotuksesta. Pelkäsin nimittäin että alkuperäinen teos olisi pienempi kuin harjoituksissa tarkastelemamme reproduktio.  Mutta teos oli todella vaikuttavan kokoinen!

Juuri teoksen koon vuoksi tunne veneen lähestymisestä ja kohti tulemisesta vahvistui entisestään. Veneen kokka tuntuu suorastaan vyöryvän kohti katsojaa, kun teoksen lähelle menee. Myös vaikutelma liikkeestä voimistui. On hämmästyttävää, että niinkin staattisessa ja symmetrisessä teoksessa voi löytyä niin vahva liike.

Kun teosta katsoo läheltä, huomaa käytetyn tekniikan (akvatinta) antaman ”lisämausteen”. Näkyvissä ovat raaputusjälkiä, naarmuja, poispyyhkimisiä sekä kuparilaattaan syöpymisen yhteydessä tulleet jäljet, jotka lisäävät teoksen viehätystä. Pohdimme paljon työssä käytettyä tekniikkaa. Olisi mahtava nähdä kuparilaatta, jolla teos on vedostettu. Entä millä perusteella juuri tämä vedos päätyi taidenäyttelyyn? Millaisia muut vedokset ovat? Entäpä prässi, jolla työ on vedostettu?

Avainteoksemme oli asetettu näytteille toisen Juho Karjalaisen samaa teemaa käsittelevän teoksen viereen. Kun Soutaja-teosta ja Mies ja vene-teosta katsoo näin vierekkäin, ne selkeästi tuntuvat liittyvän toisiinsa.

2/3 Kuvallinen kuva-analyysi

2. Lähilukua

1/2 Kollaasi

2/2 Kollaasin teksti

Avainkuvaamme ajan kanssa tarkasteltuani se toi mieleeni vanhat mustavalkoiset suomifilmit. Juuri ne, joissa tukkijätkät, Ansa Ikonen, Justiina ja Tauno Palo seikkailevat. Pikkuveljien kanssa katsoimme lapsina erityisesti Pekka Puupään toilailuja suurella innolla.. Pystyn edelleen kuulemaan Pekka Puupään lauluäänen mielessäni..!

Mielikuvan vanhoista elokuvista toi juuri avainkuvamme värit ja suomalainen järvitunnelma. Lähdin työstämään kollaasia tämän mielikuvan pohjalta..

Kuvat, joita valitsin, olivat lähinnä suomalaiseen kulttuuriin mieltämiäni asioita. Aloitin kuvien keräämisen vasta kun olin päätynyt suomifilmi-teemaan, joten kuvien etsiminen oli kohtalaisen helppoa kun haluamistani asioista oli selkeä mielikuva. Suomifilmi-teemasta jalostui kollaasi, joka viittaa suomalaiseen kulttuuriin. Kollaasista löytyy Kolin maisema, Sisu-aski, siniristilippu, kirjallisuutta sekä saunavihta ja kuva vanhasta suomifilmistä. Kehyksenä kollaasissa on Aino-tarun kehys.

Liitän kokoamani kollaasin siihen ajatukseen, että ns. vanhalla suomalaisella kulttuurilla on hyvin tunnistettavat erityispiirteet, jotka ovat edelleenkin jokseenkin voimissaan. Esimerkiksi sisu ja sauna ovat asioita, jotka yhdistetään selkeästi suomalaisuuteen. Kuitenkin koko ajan virtaa kulttuuriin vaikutteita muualta, lähinnä muista Länsi-Euroopan maista sekä Yhdysvalloista.

Kuinka käy suomalaisille perinteille, sekoittuvatko ne uusiin vaikutteisiin, kulkevatko niiden kanssa rinnakkain vai katoavatko? Tämä ajatus on ehkä siinä mielessä yleismaailmallinen, että kansainvälistymisen, nopean tiedonjaon ja hyvien kulkuyhteyksien takia vaikutteet leviävät nopeasti ympäriinsä. Miten käy sitten kansallisten erityispiirteiden?

Tämä matka johdatti sitten suomalaisista mustavalkoelokuvista Pekka Puupään kautta kulttuurien erityispiirteiden tulevaisuuden pohtimiseen. Oho..

P.S. http://www.youtube.com/watch?v=cMEQOOWREJ8

1. Kohtaaminen

2/1 Taiteen tiedonalat

Tehtävänä oli tarkastella oman ryhmän alkumietteitä avainteoksestamme taiteen tiedonalojen kannalta. Taiteen tiedon alat ovat taidehistoria, estetiikka sekä taidekritiikki. 

Taidehistorian kannalta ryhmämme vastauksissa ei paljon ollut pohdintoja. Kaikille valitsemamme teos oli ennestään tuntematon. Joku pohti hieman tekijän kontekstia, josko taiteilijalla oli ollut joku henkilökohtainen kokemus innoittamassa teosta. Yksi ryhmämme jäsenistä pohti taiteen nykytilaa esittävyyden ja ei-esitävyyden kannalta, tämä pohdinta kai lasketaan taidehistoriaan?

Estetiikan kannalta teoksen herättämät tunteet nousivat suureen rooliin vastauksissa. Teos miellytti silmää ja kokonaisuus kolahti katsojaan. Kuvasta välittyneet tunteet olivat rauha, hiljaisuus, herkkyys ja hetken kuvaus. 

Taidekritiikin kautta pohdintoja tarkastellessa löytyi teoksen kuvailua, kuvailtiin sekä kokonaisuutta että jotain yksityiskohtia. Erityisesti se, miten taiteilija oli onnistunut vangitsemaan veden olemuksen teokseen kiinnosti ja ilahdutti ryhmäläisiämme. Kaikista teksteistä huokui posiitiivinen kokemus teoksesta. Kaksi ryhmämme jäsentä pohti teosta myös tekniikan kannalta, kun kuulivat että kyseessä on grafiikka.

1. Kohtaaminen

1/1 Kokemusten jakaminen

Suomalainen järvimaisema, hetki ennen auringonlaskua. Ympärillä tuoksuu järvi, kesäinen ilma sekä mahdollisesti saaliiksi saadut kalat. Ympäriltä kuuluu tuulen suhinaa, airojen kolahduksia sekä veden loiskinaa. 

Ollaan palaamassa kalareissulta järven selältä. Veneessä on kaksi ihmistä, vanhempi mies ja nuori lapsi. Lapsi uittaa sormiaan vedessä veneen reunojen yli. Airot narisevat, pappa on ehkä unohtanut rasvata ne. Rannalla odottaa mummi ja lämmitetty sauna.

Minä tein siis teoksen ääreltä matkan hetkeen, joka ainakin minusta kuulostaa täydelliseltä lapsuuden kesäpäivältä. Vahva henkilökohtainen mielikuva ryhmämme avainteoksesta tuli liittyen edesmenneeseen pappaani. Kuvassa on ehkä juuri sellainen hiljainen ja vakaa tunnelma, jonka liitän häneen.

Ensimmäisenä kiinnitin teoksessa huomiota sen väreihin, mustavalkoisuus tuo harmonisen tunnelman. Lisäksi teos on symmetrinen ja tasapainoinen. Teoksesta tulee mieleen vanhat mustavalkoiset, vähän jo kellastuneetkin, valokuvat. Jotenkin vesi näyttää teoksessa valokuvamaiselta, ihan kuin se väräjäisi koko ajan ja valo heijastuu veden pintaan. 

Kun kuvaa katsoo tarkemmin, siinä huomaa liikettä. Liike suuntautuu katsojaa kohti, veneen keula tuntuu ehkä lähestyvät. Jostain syystä kuva toi mieleen myös kotiinpaluun.

En tiennyt teoksesta etukäteen yhtikäs mitään. Nyt on kuitenkin otettava selvää, vähintäänki tekijän nimi pitää selvittää. 

Teoksessa on kysymys rauhasta ja hetkestä. Ehkä myös valosta ja sen heijastumisesta veden pintaan.

Haluaisin kysyä teoksen henkilöltä, mistä hän on tulossa ja mihin menossa. Juuri siksi nämä kysymykset, koska kuten edellä kerroin, kuvasta tulee mieleen paluu jostakin, tarkemmin sanottuna kotiinpaluu.

Karjalainen, Juho. Soutaja. 2003.
Lähde:  http://cumulus.rovaniemi.fi/rovtaide/Standard/SelectCatalog2.jsp

Teoksesta nousseita mielikuvia.