6. Kuva ja merkitys

1/6 Merkitysten kokoaminen

Ryhmämme liitti kuvamatkan aikana valitsemaamme avainkuvaan seuraavia merkityksiä:

• rauha
• kesä
• pappa
• mökki ja järvimaisema
• valo ja sen heijastuminen
• yksinäisyys, joko omasta tahtosta tai jostain muusta syystä
• eksistentiaaliset kysymykset
• kiire

Alun mielikuvat kesästä, papan kanssa soutelusta ja rauhasta muuttuivat matkan aikana kohti suurempia kysymyksiä ja syvällisempää pohdintaa. Muiden blogeja luettuani ja muisteltuani yhteisiä keskustelujamme nousivat yksinäisyys, eksistentiaaliset kysymykset sekä kiire kolmeksi pääteemaksi, jotka toistuivat. 

Kiire leimaa nyky-yhteiskuntaamme ja Karjalaisen Soutaja -teos henkii ehkä kiireen vastakohtaa, rauhaa ja hetkeen tarttumista ja sen kuvaamista. Kumpa jokaisella olisi kaiken hötkyilyn ja paikasta toiseen juoksemisen lomassa rauhoittua ja tuntea sellaista rauhaa, joka Karjalaisen soutajalla näyttää ympärillään olevan. Kiirettä ryhmässämme käsiteltiin sekä omassa kuvallisessa tulkinnassa (Heini) ja kollaasissa (Marika).

Yksinäisyys nousi melko varhaisessa vaiheessa yhdeksi pääteemoistamme. Yksinäisyyttä voi olla monenlaista. Joku voi olla yksinäinen omasta tahdostaan, tällöin yksinäisyys ei ehkä ole oikea termi siihen automaattisesti liitettävän negatiivisuuden takia. Negatiivinen yksinäisyys on syrjäytymistä, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä, voimattomuutta sekä ahdistusta. Teimme performanssimme yksinäisyyteen liittyen ja yksinäisyyttä pohdittiin myös kollaaseissa (Heini, Veli-Matti) sekä omissa kuvallisissa tulkinnoissa (Milla, Marika).

Oma kuvallinen tulkintani liittyy ns. eksistentiaalisiin kysymyksiin. Kuka minä olen? Mihin olen menossa? Missä minun kuuluisi olla? Kuvassa sumuisesta taustasta nousee veneen kokka. Ehkä tässä yritin kuvata sitä, että ihmisen elämässä monet asiat ovat sumussa. Jotkut asiat ja kysymykset selkenevät ja tulevat tarkoiksi, mutta osa saattaa jäädä sumuun.

2/6 Oma tulkinta

Tajunnanvirtaa performanssista...

Kerro kuka olen.

Kerro miksi olen täällä. 

Mustaa ja valkoista.

Kuvia ja ääniä.

Tekijät ja katsojat,

yhdessä kokevat.

5. Kelluva maailma

1/5 Näyttelykritiikki

Kellutaan ajassa - väistellään teoksia

Kun astuin Korundin taidenäyttelyyn Kelluva maailma - Floating World, olo oli kuin kaupan karkkihyllyn edessä. Paljon katseltavaa ja ihmeteltävää, valinnanvaikeuttakin. Mikä teos puhuttelee eniten? Mikä miellyttää silmää? Entä mistä teoksesta en varmasti tykkää? Miksi on niin paljon kaikkea?

Kelluva maailma – Floating World -näyttelyn teokset on koottu Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta ja käsittää peräti 84 suomalaisen nykytaiteilijan teoksia. Eikä pelkästään taiteilijoiden määrä ole moninainen, vaan sitä on myös teosten kirjo. Veistoksia, maalauksia, grafiikkaa, tilataidetta, installaatioita.. You name it, we have it.

Ehkä näyttelyä koottaessa olisi voinut olla mottona "vähemmän on enemmän", sillä nyt taidenäyttelyssä vierailija joutuu luovimaan teosten joukossa ihan kirjaimellisesti. Paljon teoksia, jotka on aseteltu katsojan silmään ehkä suunnittelemattomasti ympäri näyttelytiloja. Useat teokset olisivat vaatineet tilaa, jotta ne olisivat päässeet oikeuksiinsa.

Syksy, Yö, Jatkuvuus, Ikuisuus ja Kesä ovat näyttelyn viisi salia, joista jokaisesta löytyy oma tunnelmansa. Syksyinen melankolia saa toverikseen yön unimaisemat. Jatkuvuus ja ikuisuus ovat käsittämättömiä, melkein veteen piirrettyjä viivoja yritettäessä ymmärtää aikaa. Kesä taas on aikaa, jolloin kaikki herää henkiin ja värit sekä tunteet räiskyvät.

Koko näyttelyn kattava teema on siis aika. Ajan mittaaminen on nyky-yhteiskunnan pahe. Aika ei tunnu millään riittävän kaikkeen, tekipä mitä tahansa. Mutta mitä aika oikeastaan on? Aikaa voidaan mitata monin tavoin. Mitä ehtii tapahtua tunnissa tai kokonaisen kesän aikana? Onko aikaa olemassa kun vaellamme unimaisemien keskellä? Kelluva maailma -näyttelyn tarkoituksena ei ole tuoda katsojalle kaiken kattavaa tarjontaa teemastaan, vaan se on yhtä monimuotoinen, runsas ja epätarkka kuin ovat ajan eri tasot.