1/5 Näyttelykritiikki
Kellutaan ajassa - väistellään teoksia
Kun astuin Korundin taidenäyttelyyn Kelluva maailma -
Floating World, olo oli kuin kaupan karkkihyllyn edessä. Paljon katseltavaa ja
ihmeteltävää, valinnanvaikeuttakin. Mikä teos puhuttelee eniten? Mikä
miellyttää silmää? Entä mistä teoksesta en varmasti tykkää? Miksi on niin paljon kaikkea?
Kelluva maailma – Floating World -näyttelyn teokset on
koottu Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta ja käsittää peräti 84
suomalaisen nykytaiteilijan teoksia. Eikä pelkästään taiteilijoiden määrä ole
moninainen, vaan sitä on myös teosten kirjo. Veistoksia, maalauksia,
grafiikkaa, tilataidetta, installaatioita.. You name it, we have it.
Ehkä näyttelyä koottaessa olisi voinut olla mottona "vähemmän on enemmän", sillä nyt taidenäyttelyssä vierailija joutuu luovimaan teosten joukossa ihan kirjaimellisesti. Paljon teoksia, jotka on aseteltu katsojan silmään ehkä suunnittelemattomasti ympäri näyttelytiloja. Useat teokset olisivat vaatineet tilaa, jotta ne olisivat päässeet oikeuksiinsa.
Syksy, Yö, Jatkuvuus, Ikuisuus ja Kesä ovat näyttelyn viisi
salia, joista jokaisesta löytyy oma tunnelmansa. Syksyinen melankolia saa
toverikseen yön unimaisemat. Jatkuvuus ja ikuisuus ovat käsittämättömiä,
melkein veteen piirrettyjä viivoja yritettäessä ymmärtää aikaa. Kesä taas on
aikaa, jolloin kaikki herää henkiin ja värit sekä tunteet räiskyvät.
Koko näyttelyn kattava teema on siis aika. Ajan
mittaaminen on nyky-yhteiskunnan pahe. Aika ei tunnu millään riittävän
kaikkeen, tekipä mitä tahansa. Mutta mitä aika oikeastaan on? Aikaa voidaan
mitata monin tavoin. Mitä ehtii tapahtua tunnissa tai kokonaisen kesän aikana?
Onko aikaa olemassa kun vaellamme unimaisemien keskellä? Kelluva maailma -näyttelyn tarkoituksena ei ole tuoda katsojalle kaiken kattavaa tarjontaa teemastaan, vaan se on yhtä monimuotoinen, runsas ja epätarkka kuin ovat ajan eri tasot.
