7. Matkakertomus

1. Luku

Soutajana

Pääteemat, joita Avainkuvan kanssa käsittelimme Soutajat -ryhmässä, olivat yksinäisyys ja kiire. Molemmat teemat ovat ajassamme paljon esillä. Itse nostaisin näiden rinnalle vielä rauhan. Kun kohtasin Juho Karjalaisen Soutaja -teoksen ensimmäistä kertaa, siitä huokui mielestäni rauha. Teoksesta huokuvan rauhan voi liittää sekä yksinäisyyteen että kiireeseen.

Yksinäisyys ei aina ole negatiivista, ryhmässämme pohdittiin myös ns. vapaaehtoista yksinäisyyttä. Tällöin ihminen on yksin omasta tahdostaan, hän on valinnut yksinäisyyden. Tällainen vapaaehtoinen yksinäisyys ei välttämättä ole jatkuvaa. Minä ainakin tarvitsen joskus sellaista aikaa että olen ihan vain itseni kanssa. Kun on koko ajan muiden ihmisten ympäröimänä, koulussa, töissä tai kotona, kaipaa rauhaa ja hetken hiljaisuutta.

Kiire on myös asia, joka leimaa nyky-yhteiskuntaa. Töissä, opinnoissa jne. on jatkuva oravanpyörä käynnissä. Eikö olisi mukava, kun joskus voisi heittää kaiken tekemisen pois käsistään ja mielestään ja rauhoittua hetkeksi? Lähteä vaikka soutamaan, kuten Juho Karjalaisen mieshahmo.

Ensimmäisen kerran kun näin Avainkuvan, se herätti ajatuksia juuri rauhasta. Rauhallisuuden lisäksi teos toi mieleeni oman pappani, joka kuoli muutama vuosi sitten. Muista erityisesti yhden kesän, kun olimme mökkilomalla Kuusamossa mummun ja papan kanssa. Soutelimme ja kalastimme paljon papan kanssa ja pappa opetti, kuinka ahven fileroidaan. Olin tuona kesänä noin 6 -vuotias.

Verrattuna alkumielikuviin ja tämän hetkisiin, ei mitään ratkaisevaa eroa ole. Toki ryhmämme pohdinnat ja muiden ajatukset ovat jonkin verran syventäneet omia mietteitäni. Lisäksi taidemuseossa käynti ja avainkuvan liittyminen toiseen Juho Karjalaisen teokseen toivat mieleeni (eksistentiaalisia) kysymyksiä, kuten; Kuka minä olen? Mihin olen menossa? Mitä teen? Mikä on elämäni tarkoitus?

Kuvamatka on siis syventänyt tulkintani avainkuvasta. Aluksi kiinnitin huomiota pelkästään siihen, mikä kuvassa on nähtävillä. Nyt pystyn ajattelemaan myös kuvan taakse, mitä merkityksiä siihen liittyy, mitä taiteilija on mahdollisesti ajatellut kuvaa tehdessään.

Omassa kuvallisessa sovelluksessani veneen keula tulee ikään kuin sumusta ja kokka muuttuu hiljalleen terävämmäksi. Kysymykset, kuten kuka minä olen, voivat saada vastauksen ja muuttua näin terävämmäksi. Ne voivat kuitenkin jäädä myös sumuun. Näin käy myös monen muun asian kanssa, esimerkiksi taiteen tarkastelun ja analysoinnin kohdalla. Joistakin teoksesta mielikuvat ja heränneet ajatukset voivat olla hyvinkin selkeitä, toisista taas ei millään löydy tarttumapintaa.

 

2. Luku

Matkalla

Kuvamatkalla taidetta tarkastellaan kokemuksellisen taideoppimisen mallin mukaan.

Taiteen parissa matkaaminen tapahtuu ryhmässä, jolloin kuvan analysoinnissa yhdistyvät sekä omat että ryhmän merkitykset. Vaikka omia merkityksiä käydään teksteissä ja kuvallisissa tehtävissä läpi, myös ryhmän kokoamat merkitykset ovat tärkeitä. Käydessään läpi ajatuksiaan muiden kanssa, yksilön omat ajatukset selkiytyvät ja hän oppii katsomaan asioita laajemmaltikin. Mielestäni siis ryhmän mukana kulkeminen on hyvä asia, pidin sitä tärkeänä osana kuvamatkaa.

Omien tietojen ja käsitysten tarkasteleminen on yksi kokemuksellisen taiteen ymmärtämisen edellytyksiä. Voidaan mennä hyvinkin syvälle taiteeseen ja yksittäisen taideteoksen merkitykseen. Kuvamatka on vahvasti kokemuksellista oppimista (Räsänen), jolloin oppiminen perustuu aikaisempiin kokemuksiin. Tällöin voidaan analyysissä mennä henkilökohtaisiinkin asioihin. Tärkeä pointti tähän liittyen on, että kuvamatkalaisille painotetaan, ettei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Samoin tietynlainen vaitiolovelvollisuuden sopiminen on tärkeää.

Kuvamatkalla taidetta analysoidaan kirjallisesti ja kuvallisesti erilaisten tehtävien kautta, kokemuksellinen taideymmärtäminen yhdistelee erilaisia tutkimisen tapoja. Välillä eläydytään (performanssi), välillä havainnoidaan (nopeiden luonnosten piirtäminen) ja välillä pohditaan syvällisemmin (tekstit). Matkalaiset sekä havainnoivat, että toimivat.

Tarkoituksena ei ole liika analyyttisyys tai opettajan toimiminen tuomarina. Taiteen äärellä jokainen on omalla lähtöviivallaan ja tarkasteluun vaikuttaa olennaisesti katsojan konteksti. Lisäksi teoksen ymmärtämiseen ja siitä nouseviin merkityksiin vaikuttavat teoksen konteksti ja taiteilijan konteksti. Taiteen ymmärtäminen on laaja ja monitahoinen asia.

Itse voisin hyödyntää kokemuksellista taideoppimista ehkä niin, että vähitellen tutustuttaisin oppilaita tällaiseen työskentelytapaa. Toisaalta, mitä vanhemmista oppilaista on kyse, sitä helpommin ehkä voisi ns. hypätä suoraan sekaan. Esimerkiksi meillä ns. nuorilla aikuisilla tällainen työskentelytapa toimi. Itse kuitenkin katson asiaa luokanopettajan näkökulmasta, jolloin kyseessä ovat 7-12 -vuotiaat lapset. Ihan pienimmillä kyse on jo sellaisista rajoituksista kuin luku- ja kirjoitustaito, mutta isommilla osa harjoitteista varmaan toimisi. Eri asia on, riittäisikö kärsivällisyys koko kuvamatkan läpi viemiseen saman taideteoksen äärellä.

Erityisesti omaan kuvataiteen opettajan työhöni haluan viedä sen suhtautumistavan, joka kuvamatkalla on taiteen tarkasteluun ja analysointiin. Liian usein peruskoulussa syötetään valmiita malleja oppilaille ja opettajan omat käsitykset ohjaavat liikaa opetusta. Kuvamatkalla ei ole oikeita tai vääriä vastauksia ja merkitykset nousevat oppilaiden omista lähtökohdista. Kaikki mitä tunnilla käydään läpi, on oppilaista itsestään lähtöisin. Tällainen työskentelytapa on antoisa niin oppilaille, kuin opettajalle.

6. Kuva ja merkitys

1/6 Merkitysten kokoaminen

Ryhmämme liitti kuvamatkan aikana valitsemaamme avainkuvaan seuraavia merkityksiä:

• rauha
• kesä
• pappa
• mökki ja järvimaisema
• valo ja sen heijastuminen
• yksinäisyys, joko omasta tahtosta tai jostain muusta syystä
• eksistentiaaliset kysymykset
• kiire

Alun mielikuvat kesästä, papan kanssa soutelusta ja rauhasta muuttuivat matkan aikana kohti suurempia kysymyksiä ja syvällisempää pohdintaa. Muiden blogeja luettuani ja muisteltuani yhteisiä keskustelujamme nousivat yksinäisyys, eksistentiaaliset kysymykset sekä kiire kolmeksi pääteemaksi, jotka toistuivat. 

Kiire leimaa nyky-yhteiskuntaamme ja Karjalaisen Soutaja -teos henkii ehkä kiireen vastakohtaa, rauhaa ja hetkeen tarttumista ja sen kuvaamista. Kumpa jokaisella olisi kaiken hötkyilyn ja paikasta toiseen juoksemisen lomassa rauhoittua ja tuntea sellaista rauhaa, joka Karjalaisen soutajalla näyttää ympärillään olevan. Kiirettä ryhmässämme käsiteltiin sekä omassa kuvallisessa tulkinnassa (Heini) ja kollaasissa (Marika).

Yksinäisyys nousi melko varhaisessa vaiheessa yhdeksi pääteemoistamme. Yksinäisyyttä voi olla monenlaista. Joku voi olla yksinäinen omasta tahdostaan, tällöin yksinäisyys ei ehkä ole oikea termi siihen automaattisesti liitettävän negatiivisuuden takia. Negatiivinen yksinäisyys on syrjäytymistä, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä, voimattomuutta sekä ahdistusta. Teimme performanssimme yksinäisyyteen liittyen ja yksinäisyyttä pohdittiin myös kollaaseissa (Heini, Veli-Matti) sekä omissa kuvallisissa tulkinnoissa (Milla, Marika).

Oma kuvallinen tulkintani liittyy ns. eksistentiaalisiin kysymyksiin. Kuka minä olen? Mihin olen menossa? Missä minun kuuluisi olla? Kuvassa sumuisesta taustasta nousee veneen kokka. Ehkä tässä yritin kuvata sitä, että ihmisen elämässä monet asiat ovat sumussa. Jotkut asiat ja kysymykset selkenevät ja tulevat tarkoiksi, mutta osa saattaa jäädä sumuun.

2/6 Oma tulkinta

Tajunnanvirtaa performanssista...

Kerro kuka olen.

Kerro miksi olen täällä. 

Mustaa ja valkoista.

Kuvia ja ääniä.

Tekijät ja katsojat,

yhdessä kokevat.

5. Kelluva maailma

1/5 Näyttelykritiikki

Kellutaan ajassa - väistellään teoksia

Kun astuin Korundin taidenäyttelyyn Kelluva maailma - Floating World, olo oli kuin kaupan karkkihyllyn edessä. Paljon katseltavaa ja ihmeteltävää, valinnanvaikeuttakin. Mikä teos puhuttelee eniten? Mikä miellyttää silmää? Entä mistä teoksesta en varmasti tykkää? Miksi on niin paljon kaikkea?

Kelluva maailma – Floating World -näyttelyn teokset on koottu Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta ja käsittää peräti 84 suomalaisen nykytaiteilijan teoksia. Eikä pelkästään taiteilijoiden määrä ole moninainen, vaan sitä on myös teosten kirjo. Veistoksia, maalauksia, grafiikkaa, tilataidetta, installaatioita.. You name it, we have it.

Ehkä näyttelyä koottaessa olisi voinut olla mottona "vähemmän on enemmän", sillä nyt taidenäyttelyssä vierailija joutuu luovimaan teosten joukossa ihan kirjaimellisesti. Paljon teoksia, jotka on aseteltu katsojan silmään ehkä suunnittelemattomasti ympäri näyttelytiloja. Useat teokset olisivat vaatineet tilaa, jotta ne olisivat päässeet oikeuksiinsa.

Syksy, Yö, Jatkuvuus, Ikuisuus ja Kesä ovat näyttelyn viisi salia, joista jokaisesta löytyy oma tunnelmansa. Syksyinen melankolia saa toverikseen yön unimaisemat. Jatkuvuus ja ikuisuus ovat käsittämättömiä, melkein veteen piirrettyjä viivoja yritettäessä ymmärtää aikaa. Kesä taas on aikaa, jolloin kaikki herää henkiin ja värit sekä tunteet räiskyvät.

Koko näyttelyn kattava teema on siis aika. Ajan mittaaminen on nyky-yhteiskunnan pahe. Aika ei tunnu millään riittävän kaikkeen, tekipä mitä tahansa. Mutta mitä aika oikeastaan on? Aikaa voidaan mitata monin tavoin. Mitä ehtii tapahtua tunnissa tai kokonaisen kesän aikana? Onko aikaa olemassa kun vaellamme unimaisemien keskellä? Kelluva maailma -näyttelyn tarkoituksena ei ole tuoda katsojalle kaiken kattavaa tarjontaa teemastaan, vaan se on yhtä monimuotoinen, runsas ja epätarkka kuin ovat ajan eri tasot.

3. Originaalien äärellä

1/3 Taidemuseolla

Avainteoksemme oli osa Korundin näyttelyä Kelluva maailma - Floating world.

Soutaja-teos oli aseteltu niin, että se näkyi portaisiin ensimmäisenä kun katsoja astelee kohti näyttelytilaa. Avainteoksemme nähtyäni huokaisin helpotuksesta. Pelkäsin nimittäin että alkuperäinen teos olisi pienempi kuin harjoituksissa tarkastelemamme reproduktio.  Mutta teos oli todella vaikuttavan kokoinen!

Juuri teoksen koon vuoksi tunne veneen lähestymisestä ja kohti tulemisesta vahvistui entisestään. Veneen kokka tuntuu suorastaan vyöryvän kohti katsojaa, kun teoksen lähelle menee. Myös vaikutelma liikkeestä voimistui. On hämmästyttävää, että niinkin staattisessa ja symmetrisessä teoksessa voi löytyä niin vahva liike.

Kun teosta katsoo läheltä, huomaa käytetyn tekniikan (akvatinta) antaman ”lisämausteen”. Näkyvissä ovat raaputusjälkiä, naarmuja, poispyyhkimisiä sekä kuparilaattaan syöpymisen yhteydessä tulleet jäljet, jotka lisäävät teoksen viehätystä. Pohdimme paljon työssä käytettyä tekniikkaa. Olisi mahtava nähdä kuparilaatta, jolla teos on vedostettu. Entä millä perusteella juuri tämä vedos päätyi taidenäyttelyyn? Millaisia muut vedokset ovat? Entäpä prässi, jolla työ on vedostettu?

Avainteoksemme oli asetettu näytteille toisen Juho Karjalaisen samaa teemaa käsittelevän teoksen viereen. Kun Soutaja-teosta ja Mies ja vene-teosta katsoo näin vierekkäin, ne selkeästi tuntuvat liittyvän toisiinsa.

2/3 Kuvallinen kuva-analyysi

2. Lähilukua

1/2 Kollaasi

2/2 Kollaasin teksti

Avainkuvaamme ajan kanssa tarkasteltuani se toi mieleeni vanhat mustavalkoiset suomifilmit. Juuri ne, joissa tukkijätkät, Ansa Ikonen, Justiina ja Tauno Palo seikkailevat. Pikkuveljien kanssa katsoimme lapsina erityisesti Pekka Puupään toilailuja suurella innolla.. Pystyn edelleen kuulemaan Pekka Puupään lauluäänen mielessäni..!

Mielikuvan vanhoista elokuvista toi juuri avainkuvamme värit ja suomalainen järvitunnelma. Lähdin työstämään kollaasia tämän mielikuvan pohjalta..

Kuvat, joita valitsin, olivat lähinnä suomalaiseen kulttuuriin mieltämiäni asioita. Aloitin kuvien keräämisen vasta kun olin päätynyt suomifilmi-teemaan, joten kuvien etsiminen oli kohtalaisen helppoa kun haluamistani asioista oli selkeä mielikuva. Suomifilmi-teemasta jalostui kollaasi, joka viittaa suomalaiseen kulttuuriin. Kollaasista löytyy Kolin maisema, Sisu-aski, siniristilippu, kirjallisuutta sekä saunavihta ja kuva vanhasta suomifilmistä. Kehyksenä kollaasissa on Aino-tarun kehys.

Liitän kokoamani kollaasin siihen ajatukseen, että ns. vanhalla suomalaisella kulttuurilla on hyvin tunnistettavat erityispiirteet, jotka ovat edelleenkin jokseenkin voimissaan. Esimerkiksi sisu ja sauna ovat asioita, jotka yhdistetään selkeästi suomalaisuuteen. Kuitenkin koko ajan virtaa kulttuuriin vaikutteita muualta, lähinnä muista Länsi-Euroopan maista sekä Yhdysvalloista.

Kuinka käy suomalaisille perinteille, sekoittuvatko ne uusiin vaikutteisiin, kulkevatko niiden kanssa rinnakkain vai katoavatko? Tämä ajatus on ehkä siinä mielessä yleismaailmallinen, että kansainvälistymisen, nopean tiedonjaon ja hyvien kulkuyhteyksien takia vaikutteet leviävät nopeasti ympäriinsä. Miten käy sitten kansallisten erityispiirteiden?

Tämä matka johdatti sitten suomalaisista mustavalkoelokuvista Pekka Puupään kautta kulttuurien erityispiirteiden tulevaisuuden pohtimiseen. Oho..

P.S. http://www.youtube.com/watch?v=cMEQOOWREJ8

1. Kohtaaminen

2/1 Taiteen tiedonalat

Tehtävänä oli tarkastella oman ryhmän alkumietteitä avainteoksestamme taiteen tiedonalojen kannalta. Taiteen tiedon alat ovat taidehistoria, estetiikka sekä taidekritiikki. 

Taidehistorian kannalta ryhmämme vastauksissa ei paljon ollut pohdintoja. Kaikille valitsemamme teos oli ennestään tuntematon. Joku pohti hieman tekijän kontekstia, josko taiteilijalla oli ollut joku henkilökohtainen kokemus innoittamassa teosta. Yksi ryhmämme jäsenistä pohti taiteen nykytilaa esittävyyden ja ei-esitävyyden kannalta, tämä pohdinta kai lasketaan taidehistoriaan?

Estetiikan kannalta teoksen herättämät tunteet nousivat suureen rooliin vastauksissa. Teos miellytti silmää ja kokonaisuus kolahti katsojaan. Kuvasta välittyneet tunteet olivat rauha, hiljaisuus, herkkyys ja hetken kuvaus. 

Taidekritiikin kautta pohdintoja tarkastellessa löytyi teoksen kuvailua, kuvailtiin sekä kokonaisuutta että jotain yksityiskohtia. Erityisesti se, miten taiteilija oli onnistunut vangitsemaan veden olemuksen teokseen kiinnosti ja ilahdutti ryhmäläisiämme. Kaikista teksteistä huokui posiitiivinen kokemus teoksesta. Kaksi ryhmämme jäsentä pohti teosta myös tekniikan kannalta, kun kuulivat että kyseessä on grafiikka.