1. Luku
Soutajana
Pääteemat,
joita Avainkuvan kanssa käsittelimme Soutajat -ryhmässä, olivat yksinäisyys ja
kiire. Molemmat teemat ovat ajassamme paljon esillä. Itse nostaisin näiden
rinnalle vielä rauhan. Kun kohtasin Juho Karjalaisen Soutaja -teoksen
ensimmäistä kertaa, siitä huokui mielestäni rauha. Teoksesta huokuvan rauhan
voi liittää sekä yksinäisyyteen että kiireeseen.
Yksinäisyys
ei aina ole negatiivista, ryhmässämme pohdittiin myös ns. vapaaehtoista
yksinäisyyttä. Tällöin ihminen on yksin omasta tahdostaan, hän on valinnut
yksinäisyyden. Tällainen vapaaehtoinen yksinäisyys ei välttämättä ole jatkuvaa.
Minä ainakin tarvitsen joskus sellaista aikaa että olen ihan vain itseni
kanssa. Kun on koko ajan muiden ihmisten ympäröimänä, koulussa, töissä tai
kotona, kaipaa rauhaa ja hetken hiljaisuutta.
Kiire on
myös asia, joka leimaa nyky-yhteiskuntaa. Töissä, opinnoissa jne. on jatkuva
oravanpyörä käynnissä. Eikö olisi mukava, kun joskus voisi heittää kaiken
tekemisen pois käsistään ja mielestään ja rauhoittua hetkeksi? Lähteä vaikka
soutamaan, kuten Juho Karjalaisen mieshahmo.
Ensimmäisen
kerran kun näin Avainkuvan, se herätti ajatuksia juuri rauhasta. Rauhallisuuden
lisäksi teos toi mieleeni oman pappani, joka kuoli muutama vuosi sitten. Muista
erityisesti yhden kesän, kun olimme mökkilomalla Kuusamossa mummun ja papan
kanssa. Soutelimme ja kalastimme paljon papan kanssa ja pappa opetti, kuinka
ahven fileroidaan. Olin tuona kesänä noin 6 -vuotias.
Verrattuna
alkumielikuviin ja tämän hetkisiin, ei mitään ratkaisevaa eroa ole. Toki
ryhmämme pohdinnat ja muiden ajatukset ovat jonkin verran syventäneet omia
mietteitäni. Lisäksi taidemuseossa käynti ja avainkuvan liittyminen toiseen
Juho Karjalaisen teokseen toivat mieleeni (eksistentiaalisia) kysymyksiä,
kuten; Kuka minä olen? Mihin olen menossa? Mitä teen? Mikä on elämäni
tarkoitus?
Kuvamatka on
siis syventänyt tulkintani avainkuvasta. Aluksi kiinnitin huomiota pelkästään
siihen, mikä kuvassa on nähtävillä. Nyt pystyn ajattelemaan myös kuvan taakse,
mitä merkityksiä siihen liittyy, mitä taiteilija on mahdollisesti ajatellut
kuvaa tehdessään.
Omassa
kuvallisessa sovelluksessani veneen keula tulee ikään kuin sumusta ja kokka
muuttuu hiljalleen terävämmäksi. Kysymykset, kuten kuka minä olen, voivat saada
vastauksen ja muuttua näin terävämmäksi. Ne voivat kuitenkin jäädä myös sumuun.
Näin käy myös monen muun asian kanssa, esimerkiksi taiteen tarkastelun ja
analysoinnin kohdalla. Joistakin teoksesta mielikuvat ja heränneet ajatukset
voivat olla hyvinkin selkeitä, toisista taas ei millään löydy tarttumapintaa.
2. Luku
Matkalla
Kuvamatkalla
taidetta tarkastellaan kokemuksellisen taideoppimisen mallin mukaan.
Taiteen
parissa matkaaminen tapahtuu ryhmässä, jolloin kuvan analysoinnissa yhdistyvät
sekä omat että ryhmän merkitykset. Vaikka omia merkityksiä käydään teksteissä
ja kuvallisissa tehtävissä läpi, myös ryhmän kokoamat merkitykset ovat tärkeitä.
Käydessään läpi ajatuksiaan muiden kanssa, yksilön omat ajatukset selkiytyvät
ja hän oppii katsomaan asioita laajemmaltikin. Mielestäni siis ryhmän mukana
kulkeminen on hyvä asia, pidin sitä tärkeänä osana kuvamatkaa.
Omien
tietojen ja käsitysten tarkasteleminen on yksi kokemuksellisen taiteen
ymmärtämisen edellytyksiä. Voidaan mennä hyvinkin syvälle taiteeseen ja
yksittäisen taideteoksen merkitykseen. Kuvamatka on vahvasti kokemuksellista
oppimista (Räsänen), jolloin oppiminen perustuu aikaisempiin kokemuksiin.
Tällöin voidaan analyysissä mennä henkilökohtaisiinkin asioihin. Tärkeä pointti
tähän liittyen on, että kuvamatkalaisille painotetaan, ettei ole olemassa yhtä
oikeaa vastausta. Samoin tietynlainen vaitiolovelvollisuuden sopiminen on
tärkeää.
Kuvamatkalla
taidetta analysoidaan kirjallisesti ja kuvallisesti erilaisten tehtävien
kautta, kokemuksellinen taideymmärtäminen yhdistelee erilaisia tutkimisen
tapoja. Välillä eläydytään (performanssi), välillä havainnoidaan (nopeiden
luonnosten piirtäminen) ja välillä pohditaan syvällisemmin (tekstit). Matkalaiset
sekä havainnoivat, että toimivat.
Tarkoituksena
ei ole liika analyyttisyys tai opettajan toimiminen tuomarina. Taiteen äärellä
jokainen on omalla lähtöviivallaan ja tarkasteluun vaikuttaa olennaisesti
katsojan konteksti. Lisäksi teoksen ymmärtämiseen ja siitä nouseviin merkityksiin
vaikuttavat teoksen konteksti ja taiteilijan konteksti. Taiteen ymmärtäminen on
laaja ja monitahoinen asia.
Itse voisin
hyödyntää kokemuksellista taideoppimista ehkä niin, että vähitellen
tutustuttaisin oppilaita tällaiseen työskentelytapaa. Toisaalta, mitä
vanhemmista oppilaista on kyse, sitä helpommin ehkä voisi ns. hypätä suoraan
sekaan. Esimerkiksi meillä ns. nuorilla aikuisilla tällainen työskentelytapa
toimi. Itse kuitenkin katson asiaa luokanopettajan näkökulmasta, jolloin
kyseessä ovat 7-12 -vuotiaat lapset. Ihan pienimmillä kyse on jo sellaisista
rajoituksista kuin luku- ja kirjoitustaito, mutta isommilla osa harjoitteista
varmaan toimisi. Eri asia on, riittäisikö kärsivällisyys koko kuvamatkan läpi
viemiseen saman taideteoksen äärellä.
Erityisesti
omaan kuvataiteen opettajan työhöni haluan viedä sen suhtautumistavan, joka kuvamatkalla
on taiteen tarkasteluun ja analysointiin. Liian usein peruskoulussa syötetään
valmiita malleja oppilaille ja opettajan omat käsitykset ohjaavat liikaa
opetusta. Kuvamatkalla ei ole oikeita tai vääriä vastauksia ja merkitykset
nousevat oppilaiden omista lähtökohdista. Kaikki mitä tunnilla käydään läpi, on
oppilaista itsestään lähtöisin. Tällainen työskentelytapa on antoisa niin
oppilaille, kuin opettajalle.
